Okei,tälle on myös syynsä.Mun läppäri sekosi,kuului vain kova "PIIP"-ääni ja sen jälkeen...Ei mitään.En saanut enään konetta päälle ja kone lähtikin sitten huoltoon.Jossa vaihteeksi kesti aika kauan.Paniikissa odotin että onko mun kaikki tiedot kadonneet (jos kovalevy rikki) ja varsinkin valokuvat.Mulla oli kaikki kuvat koneella joulu,ristiäiset jne kun en ollut saanut aikaiseksi niitä teetettyä.Ette usko kuinka onnellinen olin kun kuvat olivat tallella!Nyt sain sitten lähetettyä kuvat teetettäväksi,semmoiset reilu 500kpl.
Nyt ahdistun jo valmiiksi siitä että ne pitäisi laittaa albumeihin,olen todella laiska siinä hommassa.Jimin albumiin en ole saanut vielä yhtäkään kuvaa laitettua ja Cassun kaikista albumeista puuttuu tekstit.Eihän Cassu täytä kuin 5 vuotta :D Tässä hyvä esimerkki siitä kuinka mä aina siirrän siirtämistäni jotain sellaista hommaa mistä en pidä lainkaan...
Mitäs meille kuuluu?On kiirettä pitänyt,tosiaankin.Salilla ja eri tunneilla olen ravannut ahkeraan,kyllä sen jo kropan mallista huomaa vaikka paino ei olekkaan pudonnut(jhtuisikohan lihasmassan kasvusta sekä siitä että mä yhä mässään ihan hulluna?).Nyt en ole muutamaan päivään mennyt koska mun vatsalihas revähti,noloa sekä uskomatonta mutta totta.Ja ottaa päähän,erittäin kovasti.En pääse treenaamaan ja mässään vain himassa.Läski.
Olen myös käynyt juhlimassa,useammin kuin normaalisti.Oli Riksu rokki,pieni risteily poikien kanssa,sitten Lahden yö(Toniiih!!!<3),siskon "tuparit" (eli vedin sen avokin kanssa kännit ja lähettiin baariin)...Saatiin tohon faijapuolelle uima-allas valmiiksi sekä valtava terassi,siellä on tullut vietettyä aikaa.Ja Cassu on oppinut pitämään vedestä,ennen sitä sai aina maanitella että se olisi edes varpaansa kastellut :D
Shoppaillut olen jonkin verran,itseasiassa aika paljon.Pojille leluja,kotiin uudet verhot kaikkiin muihin huoneisiin paitsi poikien(Cassu sanoi että ne Spiderman verhot pitää olla,ei saa vaihtaa),kengät,vaatteita niin pojille kuin itselleni...En ole saanut vain aikaiseksi ottaa kuvia mutta eiköhän niitä ehdi tässä lähiaikoina ottaa.
Jimi 8kk,kohta 9kk.Vietti ensimmäiset nimipäivänsä eilen <3 Ryömii vinhaa vauhtia huoneesta toiseen,nousee tuen varassa polvilteen ja yrittää seisoa.On konttausasennossa mutta ei konttaa.Ei vielä istu.6 hammasta,3 korvatulehdusta...Varsin hyvä saldo ja voitte vain kuvitella paljonko mulla on univelkaa...:S Jimi on aivan ihana.Senkin kohdalla olen miettinyt sitä että miten paljon rakkautta musta oikein löytyykään,miten näin suuri rakkaus on edes mahdollista.Jos jonain päivänä jotain miestä kohtaan tuntisin näin niin se olisi menoa ;) mutta en usko että näin kävisi.Ja onhan parisuhteen rakkaus täysin erillaista kuin äidinrakkaus,ikävä kyllä(??).
Casper 4v.Cassulla on aivan mieletön uhma,aivan järkyttävä.On kuitenkin todella rakastava persoona,kertoo kuinka rakastaa ja kutsuu mua prinsessaksi.Muistaa myös kertoa kuinka kaunis olen,siitä plussaa ;)
Mä en ymmärrä tuota uhmaa.Tuntuu että se vie enemmän voimia kuin yövalvomiset.Milloin tämä loppuu?Milloin tuo saa järkensä takaisin?Koettelee oikein kunnolla,ei tottele ollenkaan.Paitsi sitten kamalan itkun kera.Ja voin sanoa;mun pinna voisi ehkä olla hieman pidempi.Joskus räjähdän oikein kunnolla.Noloa mutta totta.Ja voin sanoa että se joka rupee lässyttää siitä kuinka pitää olla aikuinen,lapselle ei saa karjasta/saatikka uhkailla(=vien lelut takavarikkoon,et pääse sinne jos et nyt ala käyttäytyä jne),ei saa laskeutua lapsen tasolle jne niin voi tunkea ne juttunsa perseeseensä.Näin kauniisti suomeksi sanottuna.Kaikkein eniten vituttaa sellaiset ihmiset joilla ei ole mitään kokemusta lapsista(varsinkaan omia lapsia) ja jotka kehtaavat tulla neuvomaan.*argh* Mä en jaksa livoskella vaan sanon ihan suoraan nämä asiat,en ala enään pahoittamaan mieltäni tuollaisten juttujen vuoksi.*vittuilijo*
Asiaan takaisin,tai siis ihmiseen.Kuitenkin Cassu on mun suuri rakkaus,ihana kaunis poika.Esikoinen.Oikein kauhistuttaa välillä se kuinka nopeasti aika menee...Iso mies <3
Tiedättekö.Mä olen monta kertaa päässäni kirjoittanut tänne tekstejä vaikka mistä aiheista.Nyt taitaa tulla muutoskohta ja alan kirjoittaa myös niitä mun pään sisäisiä juttuja koska muuten tästä ei tule mitään.Mun mielenkiinto ei säily.Homma menee jäihin.Toisaalta mua kauhistuttaa se että mun pään sisältö,se vähäinen toiminta mitä siellä on revitään julkiseksi.Popcornia lukijoille.
Juuh,yksi tärkeä juttu jäi kertomatta.Todella tärkeä.
Mä aloitan ensi viikolla Zyban(kirjoitetaanko noin) kuurin.Ainakin olisi tarkoitus aloittaa.Se on aika hintava mutta uskon että hintansa arvoinen.Nyt mä päätin päästä lopullisesti eroon tupakasta.Ei enään väliaikaisia pausseja vaan lopullinen päätös.Kuten eräs ihminen sanoi;en halua olla addiktoitunut mihinkään päihteeseen.Mäkään en hyväksy sitä että olen riippuvainen.Että jokin AINE hallitsee elämääni,toimiani.
Onhan se lopettaminen rankkaa.Eikä pelkästään se että tulee henkisiä sekä fyysisiä vieroitusoireita,vaan...
Tupakka on mun ensi rakkaus.Se on seurannut mua,ollut mun lohtuna.Kuuluu mun identiteettiin.Se on sallittu tauko,apukeino tunteiden sekä tilanteiden käsittelyyn.Sosiaalinen apuväline.Sairasta mutta totta.
Tulen kaipaamaan sitä,oikeasti.Mutta miten voin opettaa lapsilleni että tupakka on vaarallinen/haitallinen aine,tosin laillinen sellainen,jos itse poltan?Miksi mä haluan turmella ruumiini(oih,kuin olisin kuollut),jota pitäisi kunnioittaa,hoitaa ja vaalia?Mikäs temppeli se olikaan ;)
Ja sitten vielä yksi...Raha.Se maksaa PALJON.En edes halua ajatella paljonko mulla on mennyt röökaamiseen rahaa.
Niin ja sitten se porkkana; Aijon ostaa itselleni vaatteita sillä rahalla mikä muuten menisi tupakkaan :D Toivottakaa onnea!!!
Olisi vaikka mitä mutta Jimppa nosti äläkän.Se on kait tulossa kipeäksi,vähän röhänen,käheä ääni ja kiukkuinen kuin ampiainen.Ens postaukseen kuvaa uudesta tukasta :D
Palataan musut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana lukea sun kuulumisia pitkästä aikaa <3 Ja tsemppiä tupakoinnin lopettamiseen... Ite oon kans aina jostain syystä alottanu uudestaan vaikka olisin reilun vuodenkin ollut lakossa :( Mulla vaan ei löydy tarpeeksi tahtoa lopettaa :(
VastaaPoistaHello muru :* Suuren suuret tsempit lopettamiseen db Tarttis itekki, mutku on pienoinen motivaatiopula + se et mun tarttis myöskin laihduttaa siin samal about 20-30 kg ja polttamisen lopettaminen ja laihtuminen harvemmin kulkee käsikädessä... =/
VastaaPoistaMut sillon joskus ennen Miljan odotusta lopetin ja pistin rahaa joka viikko jonkun summan (en kuollaksenikaan muista mikä se summa oli) säästöön ja ostettiin niillä rahoilla sillon koiranpentu, joka tosin jouduttiin myöhemmin myymään, mut sit osteltiinki niillä rahoilla vauvatavaroita Miljalle... =P Mulla autto kyllä oikeesti toi raha-juttu, toivottavasti sullaki! =)
Sekavaa tekstiä, parempi vissiin painua nukkumaan...